
Vastauksena keskusteluun: Yritysten yhteiskuntavastuu ja alihankinta Kiinasta: Onko iPhonen ostaminen eettisesti hyvä valinta?
Onneksi tää keskustelu päättyi niinkin hyvin kuin tämä Frankin viimeinen kirjoitus. Suurella tuskalla selasin tuota alkua ja katselin, että voi herran tähden, ei voi noin fiksut kaverit olla noin yössä näissä asioissa. Suurin osa asioista mistä yllä puhuttiin oli vaan oireista puhumista.
Eräs asia mikä pitäisi pikimmiten tajuta on tämä: maailmassa on kahdenlaisia suuria toimijoita, valtioita ja yrityksiä. Molemmat toimijat muodostuvat loppuviimein ihmisistä. Hallintomalleja on demokratiasta diktatuuriin ja valtiopuolella jonkinlainen vesitetty kansanvalta puolustaa vielä jonkinlaista sijaa, mutta se on huomattavasti harvinaisempi yrityksissä.
Lopulta jokainen toimija pyrkii hyvinvointiin omalta kannaltaan. Hallintomuodosta riippuen hyvinvointi voi tarkoittaa kansalaisten, työntekijöiden, omistajien, johtajien, alihankkijoiden, kuluttajien, jne. hyvinvointia tai jonkinlaista – usein hyvin painottunutta – hybridiä näistä.
Tämä on yksi avain asiaan ja Frank on nimenomaan asian ytimessä nähdessään, että yritysten kansalaiset, aka työntekijät ja omistajat voivat olla asiassa merkittävässä roolissa rakentamassa parempaa huomista. Systeemisesti vain voiton maksimointiin tähtäävä kilpailutalous tosin asettaa tälle toiminnalle raamit ja vain hyvää tekevä yritys helposti ajautuu elinkelvottomaan tilaan markkinoiden eloonjääntikamppailussa. Näin ollen markkinoiden villi länsi itsessään synnyttää epäeettisesti tuotettuja tuotteita ja on kyseenalaista kaikenkaikkiaan, että voidaanko nykysysteemillä ensinkään tehokkaasti puuttua moniin ylläolevassa mainittuihin oireisiin sen paremmin kuin Länsiväylän kierrättämisellä ympäristökysymyksiin.
Jos niitä keinoja on, ne löytyy vaikuttamisen kautta suurissa toimijoissa – valtioissa ja yrityksissä.
Kysytään nyt vielä, että kumpi on parempi kuluttajan peliliike: a) ostaa Niken lenkkarit vai b) ostaa XYZ lenkkarit ja antaa väliin jäävä summa Greenpeacelle?
Mitä sitten tulee Appleen, mun ehdottomasti suurin gripe sen suhteen on Steve Jobs. Jos nimittäin näkee paralleelin valtioiden ja yritysten välillä, niin Jobsin johtama Apple oli malliesimerkki fasistisesti johdetusta yritysvaltiosta. Ne jotka fanittaa kovasti Applea ja Jobsia voi nyt ehkä sitten omakohtaisesti havaita minkälainen fiilis niillä oli, jotka kovasti on fanittanut muita diktaattoreja historian saatossa.